Tänään on viikko siitä kun Ruuti muutti "koeasumaan" meille pariksi viikoksi.

Kaikki alkoi oikeastaan jo 12 vuotta sitten, kun sattuma toi näyttelymatka seuraksi Maaritin. Hänellä oli mukana Rio eli Nowagga´s Country Classig, punamerle australianpaimenkoira johon ihastuin ikihyväksi. Hienoluonteisempaa koiraa en sen jälkeen ole tavannut.

Suunnitelmiini kuului hankkia ensin uusi norwichinterrierin alku ja sen jälkeen vasta aussie, mutta toisin kävi. Uutta norwichin alkua olen hakenut jo puolitoista vuotta mutta vastoinkäyminen toisensa jälkeen sai minut tilan jossa hermojen ja järjen lähtö oli lähellä.

Niin sitten soitin Maaritille ja kyselin pentuesuunnitelmia tai otanko ensimmäisen vastaan tulevan aussien kun kerran norwichin saaminen taas siirtyi. Sitten ajattelin jäädä odottamaan hänen seuraavaa pentuetta kunnes tuli viesti että olisi hänellä tämmöinen Ruuti tammikuussa syntynyt tosi villi pentu jonka saisin kokeiluun kahdeksi viikoksi ja näkisin miten pärjään. Olin alusta asti vähän jännittänyt pärjäämistä koulutettavan rodun kanssa, koska en ole ennen koiraa oikeasti kouluttanut. Kokemusta on vain vinttikoirista ja norwichinterriereistä joita ei sen kummemmin tarvitse kouluttaa.

Päätimme kuitenkin lähteä katsomaan ja kotiin ajellessa Ruuti oli matkassa mukana. Vanha yli 14v norwichi uros Urho odotteli kotona ja suhtautui tulokkaaseen suopeasti. Se oli asia jota myös epäilin koska Urho ei välitä muista koirista. Ensimmäinen yökin sujui hienosti vaikka Urho nukkui varmuuden vuoksi portin toisellapuolella.

Ensimmäinen penikkatauti rokotuskin haettiin ja Ruuti hurmasi koko PetVetin vastaanoton. Samalla kävelimme vähän ihmisten ilmoilla ja taas Ruuti käyttäytyi tosi mallikkaasti vaikka on asunut kasvattajan luona ja meillä syrjässä ja puskissa.

Viikko on mennyt ja Ruuti osaa tulla luokse, istua, menee maahan, istuu ennen ulko-oven avaamista ja päästää vanhaherra Urhon ensin ovesta ulos ja takaisin sisään. No ehkä ei jonkun mielestä tuo nyt ei ole mitään, mutta minulle se on valtavan hienoa!

Jatkossa menemme ensin pentukurssille ja sitten osallistumme ohjattuun koulutukseen, käymme matc showssa, näyttelyissä ja mihin kyvyt ja mieltymykset vielä vievät. Ruuti on iloinen, vauhdikas ja reipas koiran alku. Ehkä minulla on "vaaleanpunaiset" silmälasit käytössä, mutta jotain samaa on Ruutissa kuin oli Riossa. Muutakin kuin ärrällä alkava kutsumanimi.

Niin viikko on mennyt ja kahdesta oli puhetta, mutta jos kasvattaja yrittää hakea koiraansa emme ole kotona. Emmekä mitenkään voi viedä takaisin koska bensa on loppu. Eli ei ole vaihtoehtoja: Ruuti jää meille.

Ja uutta norwichia maltamme nyt taas odottaa. Kesä-heinäkuun vaihteessa on juoksu odotettavissa kahdellekkin mielenkiintoiselle nartulle.