Muistoja menneisyydestä on herättänyt aussien keskustelupalstalla vilkkaasti käyty keskustelu "käyttö/näyttö" linjan koirista. 

1970-luvulla minulla oli greyhound joka oli varmaan suomessa tehdyistä grey pentueista viimeisimpiä jossa oli äiti juoksulinjainen ja isä näyttelylinjan koira. Samanlaista vääntöä oli myös silloin. Huh! Ei kiitos enää sitä samaa.

  Minun koirani oli sellainen pikkunätti valio.  Voitti kerran vinttikoiratyhmän ja toisen kerran taisi olla ryhmässä kolmas tai neljäs. En muista enää tarkkaan ja jos itse olisin ollut tuomari koira olisi saanut senaikaiset sileät ykköset.  Ratajuoksuihin vaadittava kilpajuoksukirja saatiin, käytiin viikottain rataharjoituksissa ja muutama ratakisakin käytiin kokeilumielessä. Maastojuoksu olisi ollut meidän laji. Koira oli mestarillinen juoksija maastossa ja nappasi oikeankin jäniksen tuosta vaan ohimennen. Nyt voin sen tunnustaa kun rikokset kai vanhenevat kymmenessä vuodessa. Mutta silloin se laji teki vasta tuloaan tänne. 

Silloin isoissa KV-näyttelyissä kävi mm.Gulds koiria Ruotsista ja sen jälkeen tulivat Jets koirat Norjasta ja suomalaisilla ei ollut enää mahdollisuuksia voittoon ei edes erikoisemmin suomalaisilla Greyser koirilla jotka olivat jo puhdasta näyttelylinjaa. Löytyipä pölyisistä arkistoista kuvakin. FIN MVA Myrskytuuli Opaali:

Mutta historian havinoista tähän päivään jolloin metsälenkkipolkumme näyttää tältä:

Lunta, lunta ja vieläkerran lunta. Miljoonannen kerran polku tukossa!

Tästä meni ensin elefantti ja toinen tuli perässä.

Jos joku vielä sanoo ettei täällä ole koskaan lunta laitan sen pakastimeen.

Matkan varrella totesin kuitenkin että kaunista on:

Minä haluan pidemmät jalat!!!!!    

Ruutilla oli kyllä lumessa kivaa.

Aussie keskusteluun en aio palstalla osallistua, mutta siitä jäi vähän ikävä maku.

Ensinnäkin Ruuti on juuri niin karvainen ja vahvaluustoinen kuin ei ainakaan saisi joidenkin mielestä olla. Harrastamme kaikkea mikä on koiralle kivaa ja otamme ilon irti, mutta emme todennäköisestikkään koskaan kilpaile missään. Aiomme kokeilla myös paimennusta ja entisenä lampurina en epäile hetkeäkään etteikö Ruuti paimentaisi.  Käymme myös näyttelyissä vaikkemme koskaan pärjäisikään koska se on minusta hauskaa.

Paljon kirjoitettiin myös pentutehtailijoista, mutta vähän paistoi läpi ajatus että vain minulta tulee oikeaa laatua joten muiden ei pitäisi pentuja teettää vaikka kysyntää on muuten rotumme laatu kärsii ja menee pilalle tai ainakin väärään suuntaan.

No ei kärsi ainakaan minun puolestani koska kasvatan jatkossakin ainoastaan witsejä joten ei asia oikeastaan minua liikuta. Toki toinen aussie tulee jonain päivänä meille, joten älkää sillävälin pilatko rotua!!!!

ps. haluan toisen Ruutin.