Ja sitten oli vihdoin asuntoauton koeajelu päivät. Ruuti lähtövalmiina uusissa valjaissaan:

Valjaat ostettiin Ruutille turvallisuus syystä. Häkki ei mahdu pienenpienen asuntoauton käytävälle ja jos Ruuti ei ole missään kiinni niin äkkijarrutuksessa lentää irtokoirat vaikka minne.  

Ajoimme suoraan Kokkolan raviradalle jossa oli lauantaina pieni ryhmänäyttely tuomarina Päivi Eerola ja hän ei tykännyt Ruutista ollenkaan. Arvostelussa luki: "Tyyppi hyvä. Avoin, iloinen, ystävällinen. Pitkä ja matalaraajainen vankkaluustoinen narttu. Sukupuolileima saisi olla selvempi päässä. Tasapainoiset kulmaukset, tehokkaat liikkeet. Erinomaisessa lihaksikkaassa kunnossa. Erinomainen karvanlaatu. Ihastuttava käytös, kauniisti esitetty. Kokonaisvaikutelma liian raskas" ja tuloksena Nuo H.

Onhan meillä matalat jalat ja siihen suhteeseen pitkä runko mutta että haukkui Ruutin hienon pään!!!   Tuomari ei tänään tykännyt muistakaan koirista. Yhtään SA:ta ei annettu vaikka mukana oli myös ihan kauniita koiria.

Me suuntasimme kohti Heinolaa sunnuntain kr näyttelyyn. Navigaattori antoi melko hyvät ajo-ohjeet ja osasimme hyvin perille.

Tuomarimuutoksen vuoksi Dubravka Reicher Kroatiasta arvosteli auspait. Arostelussa luki vapaasti suomennettuna: "18 kk, kaunis pää ja ilme. Hieman pitkä ylälinja, korrektit kulmaukset ja turkki. Hyvä purenta." NUO EH.  Onneksi Ruutin kaunis pää asia tuli taas tässä arvostelussa korjattua. Mielenkiintoista oli näissä myös se, että Ruutilta on karvanlähdön vuoksi harjattu jätesäkillinen karvaa ja tuomarit kehuvat turkkia!

Onneksi Ruutin Cosmo veli piti pentueen mainetta yllä ja otti sertin lisäksi ROP:in! Siinävaiheessa me ajelimme jo koeajelua kotiinpäin ja Ruutikin malttoi välillä vähän levätä

 

Valjaat Ruuti pureskeli melkein poikki kun ei niistä tykännyt. Pentuna se myös tuhosi yhdet hävyttömän kalliit turvavaljaat joten täytyy miettiä turvallisuus asiat uudestaan.

Autossa paljastui myös vielä tarkistusta kaipaavia seikkoja, mutta kaikenkaikkiaan koeajo oli onnistunut ja tuntui ylelliseltä herätä aamulla kaikessa rauhassa näyttelypaikalta ilman aamuyön herätyksiä ja satojen kilometrien ajoa silmät ristissä. Ja kahvia ja ruokaa sai kun teki mieli. Sadekaan ei haitannyt. Loppuyhteenvetona voisi sanoa että tämä on kyllä kivaa näyttelyssä käymistä.

Nyt pidämme pitkän näyttelytauon ja odotamme vaikkapa jalkojen korkeuskasvua. Ensi kesänä käymme sitten korjaamassa alavireiset tuloksemme ja ehkäpä mukanamme on silloin muitakin osallistujia. Yksi, kaksi taikka vaikka kuinka monta.

Nyt Ruuti pakkaa koulureppunsa ja lähtee ensi viikolla koulutuksiin.