Tämä viikko alkoi erillaisella ohjelmistolla. Muutaman viikon sairasloma loppui ja työt alkoivat.

Urho ei ollut moksiskaan, kun on muutenkin jo tottunut epäsäännölliseen työrytmiini.

Ruuti oli illan pentukoulussa tavallistakin vilkkaampi ja vauhdikkaampi. Muuta eroa en huomannut ja kun mies on kotona eivät koirat joudu koskaan olemaan pitkiä aikoja keskenään.

Tänään aamulla kello soi taas viideltä. Vaatteet päälle ja koirien kanssa postilaatikolle. Vähän matkaa kuljettuamme Ruuti alkoi tuijottaa pellolle eikä tullut eteenpäin. Katsoin ensin että mikä riepu siellä heiluu vaikkei tuulekkaan. Aamu oli kostea, sumuinen ja ilman aamukahvia näköni on olematon.

Vedin Ruutia eteenpäin, mutta se tuijotti vain pellolle ja vihdoin minäkin ymmärsin katsoa paremmin.

Kaurisherra joka käy kuuden rouvansa kanssa syömässä ruohoa hevoslaitumella oli juuttunut ja sotkeutunut aitalankoihin kiinni. Rimpuili siellä eikä päässyt irti. Juoksin takaisin sisälle Ruutia perässä vetäen ja huusin miehen apuun. Hän soitti aluehälytyskeskukseen ja hetken päästä oli palokunta paikalla. Kolme miestä piti kaurista paikalla ja yksi mieheni kanssa katkoivat aitalankoja. Ilman apua kauris ei olisi irti päässyt. Onneksi se ei ollut loukkaantunut  ja irti päästyään juoksi heti metsään karkuun. Kiitos kuuluu Ruutille joka kauriin huomasi. 

Päivällä yhden aikoihin soi puhelimeni ja Turun Sanomista soitettiin. He olivat saaneet tiedon tapahtuneesta aluehälytyskeskuksen kautta ja kyselivät lisätietoja. Soittaja sanoi että siitä voisi saada pienen jutun huomiseen lehteen. Huomenna aamulla menemme tosi reippaasti postilaatikolle